Lucas v. Cornell

virtuaalihevonen - a sim-game horse

Virallinen nimi: Lucas v. Cornell Kutsumanimi: Luke Rotu, sukupuoli: shetlanninponi, ori Syntymäaika, ikä: 29.11.2008 (VARL, eli 0v) Säkäkorkeus: 99cm

Rek.numero: VH-00000 Kasvattaja: Cornell Shetlands Omistaja: tahvo Koulutustaso: ko he B re 60cm me 40cm Saavutukset: --

© Mea L.

Pienen pojan elämää, kaikkee kiva tehdä on, mikä kielletään !

Yllätyksenä tuli tämäkin poni Böknäsiin - tai no, ei niinkään "yllätyksenä". Tarkoitukseni oli ollut ostaa jo pidemmän aikaa shetlanninponiori Böknäsiin, ja tämän pikkuveijarin osto oli mietinnän alla - sopiiko näin hyvä sukuinen poni meille Böknäsiin ? Hetken mietinnän jälkeen päätin ostaa Luken meille, enkä ole tätä katunut koskaan. Noh, taas Suomeen hakemaan uutta ponia; kyseessä oli kuitenkin tuttu seutu, joten sinne ei edes kestänyt kauaa. Omistaja myi Luken meille mielellään, ja toivotti hyvää tulevaisuutta meille. Alkuaikoina Luken ensi esitykset olivat hyppypukkeja vuoronperään useita kappaleita, mutta ei pikkuponille voinut suuttua siitä, varsinkin kuin ikää ei ollut paljoa. Heti kun ikää kertyi lisää, ongelmat väheni ja ponin kanssa pääsi työskentelemään toden teolla, ja jokainen joka tuntee Lukan, on ihastunut siihen niin luonteensa, kuin ulkonäkönsäkkin perusteella. Onhan muutamat ulkopuolisetkin tulleet ihailemaan, miten komea ponipoika meiltä löytyykään.

Yleisesti Luke on hyvin yhteistyöhaluinen poni, joka osaa kuitenkin kusettaa hoitajaansa. Ensin vilkuillaan hoitajaa hetken aikaa, ja kun omistaja menee ponin lankaan, ottaa Luke tilaisuuden hyväkseen - keksimällä kaikenlaista mitä kuuluu poninmetkuihin. Pahaa poni ei tarkoita; se haluaa joskus edes jotain äsköniä elämäänsä ! Se ottaa kaikki iloisesti vastaan, ja tarhasta hakiessakin se seuraa nätisti perässä tietäen, ettei itseään suuremmat tammaponit ole häntä varten paikalla (ainakin melkein); joskus luullaan kuitenkin, että ollaan suurempia mitä oikeasti ollaan. Vihreitä miehiä saatetaan nähdä nurkkien takana, mutta tuolloin otetaan pari askelta taaksepäin ylväänä, ja purkahdetaan pari kertaa ilmoittaen muille, että tallin pihalla on tuntemattomia otuksia. Hoitotilanteissa Luke on edelliseen vedoten ponimainen; joskus osataan olla nätisti, kun joskus taas ei osattaisi seistä hetkeäkään paikallaan. Herneitä Luke ei osaa vetää nokkiinsa - se ei hermostu helpolla lainkaan ja jos suuttuu, se osoittaa mieltään tasan sen hetken ja lopettaa. Liika hälinä saa kuitenkin ponin pasmat aivan sekaisin - tuolloin ei tiedetä juostaanko seinän läpi vai vajotaanko maan alle totaallisesti. Kavioita putsatessa Luke voi saada ykskaks päähänsä, että hei, lähdetääs syömään ruokakuppiin jääneitä kaurahiukkasia. Tottakai välillä jalkoja pitää oikoa, ja se tulee mieleen heti kun jokin asia ei miellytä sitten yhtään. Varusteiden laitossa saa olla hieman varuillaan; se on myös asia, jolloin ei tiedä mitä tapahtuu. Satulan kanssa pitää mennä reippaasti karsinaan mutkistelematta, tai saa vastaan iloisia katseita. Talvi aikaan, kun kuolaimet saattavat olla hieman kylmät, kannattaa niitä lämmitellä lämpimän veden alla hetken aikaa; kylmät kuolaimet eivät mene millään suuhun. Levoton Luke ei ole mutta jos sitä ei komenna ollenkaan niin helposti muuttuu ärsyttäväksi touhuksi. Tämän luonnekuvauksen jälkeen tulee tunne ompas kamala poni ! Sitä meidän Luke ei ole, kovan kuoren alta löytyy kultainen ja pieni sydän.

Luke on yksinkertaisesti monitoimiponi - sen kanssa voi vääntää koulua, hypätä esteitä sekä lähteä kärryjen kanssa maastoon. Luken selässä ei voi kylläkään koskaan olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu: lennetäänkö kauniissa kaaressa alas maahan vai ollaanko koko tunti selässä. Luken kanssa täytyy kokoajan keksiä jotain tekemistä, jottei se saa mieleen alussakaan, että tehdäämpä tunnista hieman elävämpi. Kenkkuilut ja pukit poni osaa paremmin kuin hyvin, ja joskus halutaan kisoissakin esitellä miten suuria pukkeja näin pieni poni osaakaan väännellä. Koulukentälle kuin päästään, Luke meinaa että ei kai taas tätä samaa ikuisuuden kestävää potaskaa ? Alkukäynneissä poni saattaa hieman heitellä takapäätään mielenosoitukseksi, mutta pyytämällä liikkumaan eteenpäin, loppuu tyhmyydet siihen paikkaan. Töihin kun päästään, Luke unohtaa miten tylsää tämä onkaan ! Kiemurat ja voltit ovat sittenkin kivoja, varsinkin silloin jos on tammoja paikalla katselemassa menoa. Kuitenkaan emme mene vielä piruetteja ja vaihtoja joka askeleella - ehkä sitten joskus tulevaisuudessa saatamme mennäkkin ! .. menisimmekin. Liikettä ei välillä tahdo löytyä, ja välillä sitä voidaan lähteä etsimään jostain aivan muualta, mistä pitäisi; välillä tallista, välillä maastosta. Ei sitä koskaan tiedä minne Luken tie johtaa ! Kannukset ovat kuitenkin ihan hirveät kapistukset, niiden kanssa ei voida tehdä kertakaikkiaan yhtään mitään. Esteillä voi joskus olla hieman sama ongelma, että ei tiedä mitä tehdään. Alussa ollaan tahmeita asenteella "ei vois vähempää kiinnostaa !" Pienen eteenpäin ratsastuksen jälkeen alkaa liikettä löytymään, ja heti kun kiitoradalla on este, silloin mennään ja päätetään myös että mennään ! Paikan katsominen voi joskus tuottaa ongelmia; onneksi emme hypi pikkuponin kanssa metrin luokkia, vaan pieniä esteitä pienelle ponille; eikös ? Rata mennään vauhdilla, mutta silti Luke tekee aina parhaansa, ja välttää pudottamasta esteitä; ettei jalat mene vahingossakaan piloille. Maastoilua poni rakastaa toden teolla; laukkaspurtit ovat isojuttu ! Silloin laitetaan kaikki peliin ja pikkuponista lähtee enemmän, mitä uskookaan ;--) Vaikka kuulostaa mahdottomalta, sitä se ei ole. Luke on persoonallinen ja veikeä tapaus, ja hänellä on suuri merkitys meillä Böknäsissä !

Suvun ylpeys